Pienet askelet tuulessa sipsuttaa,
-Äiti, isä,  en luoksenne vielä tulla saa,
mun täytyy mennä rajan taa.
Älä pelkää, en tunne mä kylmyyttä maan,
eivät tuulet mua tuiskuissaan riepottele,
en surujen siltaa kulkemaan joudu.
Suojan saanut oon mitä kauneimman,
saan liittyä joukkoon enkelien. 


Tämä runo on jokaiselle lapsensa menettäneelle, tämä syntyi lukiessani tekstiä jossa käsiteltiin lapsen kuolemaan.