Kuin vanhassa laulussa konsanaan,
kulki mietteissään tonttu halki maan.
Tuumaili, pohti ja aprikoi,
mikä kiire ja hoppu nyt kaikilla on.
Ei kai se tarkoitus ole juhlan tään,
se kadonnutko on hämärään?
  
Kuinka kerran kaukana seimessään,
sai syntyä jouluyön hämärään,
lapsi pienoinen, laspsi viaton.
Jota enkeliparvet ympäri,
hänen untansa paimenet vartioi.
Sai syntyä hän, jota kumartamaan,
saapuivat tietäjät itämaan.

Sitä juhlia kaikki me saamme nyt,
siksi tontulla mieli niin hämmentynyt.
Kun kulkevat ihmiset mutrussa suin,
eikö rakkautta, riemua nähdä saa lain?
Hiljaa tuumailee tontuu murheissaan,
kuinka muutta nyt voisi kaiken tään?

Vaan oivaltaa tonttu sen vihdoinkin,
ilon tuoda voi lapsoset riemuiten. 
Joiden ilo ja onni on viaton,
kenen mielissä joulu se aidoin on.
Heidän lauluaan kaikki nyt kuulla saa,
on kuin enkelit laulaisi helkkyen.

Jo vaimenee kiire, hiljenee maa,
voi tuntea joulun tunnelmaa.
Saa hetkeksi huolet heittää pois,
voi murheetkin sysätä selän taa.
Nyt juhlimme juhlaa rakkauden,
käsi kädessä, yhdessä ystäväin.


Hyvää ja rauhallista joulua jokaiselle!