Miten minä kadottaisin tuon lohikäärmeen
joka sisälläni piilee ja vaani.
Se odottaa kun olen uupunut
ja sähisten ryömii esiin.
Se sylkee tulta ja tappuraa
ilkeillä silmillään mulkoilee,
on vallannut mielen ja kielen.

Niin paljon se murhetta kylvää,
kynsin kylmin sydäntä raastaa.
Se rakkaimmat kaikista kohtaa,
syösten tultaan raivokkaasti.
Kunnes jäljelle jää vain itku ja katumus,
oi miksi sen valloilleen päästin?